reynir svakie benjamin teräsniska orangehead calista siniturkki yolanda ieva

duellum räyskä jesse krj

sähköistetty hazifi huume
nimi Atheon Ferguslajituntematon
aka Huume rotu-
ikä 86skpuros
paino 584 kghartiakorkeus174 cm
käyttö - luontivuosi 2013


Nimenselvitys

Vaikka uros onkin syntymänimeltään Atheon Fergus, ei kukaan Huumetta sillä nimellä kutsu. Kyseistä nimeä ei edes tiedä kukaan muu, kuin Huume itse, ja tuokin on alkanut ajan saatossa unohtaa syntymänimensä itsekin. Huume onkin hieman erikoinen nimi, ja jotkut saattavat kyselläkin, että onko se nyt ihan oikea nimi herralle. Tästä kysymyksestä uros kuitenkin joko haistattelee pitkät tai jättää koko virkkeen oman onnensa nojaan.


Ulkonäkö

Huume on pääväriltään siniharmaa kullankeltaisilla ja kermanvärisillä kuvioilla. Silmän yläpuolelta lähtee leveä raita, joka kapenee teräväpäiseksi taakse korvaa kohti. Silmän alapuolella on suuri läikkä keltaista, jonka keskiosa ja osa alareunasta ovat vaaleamman kerman väriset. Alaleuka on kokonaan kermanvärinen, lukuunottamatta kullankeltaista kiekuraa saman värisellä ympyrällä, joka erottaa kellertävät värit siniharmaasta pääväristä. Korvien kärjet hieman keskiosan jälkeen ovat kullankeltaiset. Ennen pääväriä keltaisen ja siniharmaan erottaa kermanvärinen raita.
Uroksen hartioissa on sekä kullankeltaista että kermanväriä. Läiskät sulautuvat toisiinsa samalla tavoin kuin silmän alla, hieman spiraalimaisella, terävällä kärjellä. Kerma päättyy terävästi hauislihaksen mukaan, mutta jatkuu uudelleen kullankeltaisen kanssa kyynärtaipeesta samantyyppisellä sulautuksella kuin hartiassa. Keltainen loppuu ranteeseen ja loppu raajasta kynsineen on kermanvärinen.

Huumeen vatsanalus on kullankeltainen ja väri jatkuu häntään. Hännän alla keltainen väri katkeaa kolmeksi raidaksi ja kullankeltaisesta tyhjät alueet korvautuvat kermalla. Hännän alus jatkuu kermanvärisenä hyvinkin pitkälle, kunnes se erottuu hännän alta ja jatkuu vielä hännän keskellä ennen teräväkärkisen raidan loppua. Kullankeltainen jatkuu viimeisestä raidasta kermaan, mutta loppuu omaan raitaansa ja jättää kerman hallitsemaan raitaa. Hieman yli puolet hännästä jää kokonaan ilman kuvioita. Alaselässä, lähestulkoon takapuolessa, kulkee kaikenkaikkiaan neljä teräväkärkistä raitaa. Näistä kaksi kulkee puolelta toiselle, ylempänä alaselässä sijaitseva raita on toista raitaa lyhyempi. Tämän lyhyemmän raidan alapuolella, kuin jatkona, on yksittäinen raita molemmin puolin.

Takajaloissa polven alueella lihaksen mukaan kulkee kolmiomainen muoto ja jatkuu kapenevana raitana alaspäin. Pohje on kermanvärinen ja väri kapenee raitamaisena kinnerniveleen, kunnes taas levenee jalan etupuolelle sorkkia kohden. Takajaloissa on kintereestä alaspäin suhteellisen runsas, kermanvärinen karvoitus. Sorkat ovat tummanharmaat ja kärjiltään terävät.

Huumeen kuviot ovat symmetriset. Otus on rakenteeltaan siro, osittain jopa laiha, mutta hyvin lihaksikas ja vahva.

Uroksen hampaat ovat kolmiomaiset ja muistuttavat hieman hain hampaita sahalaitaisine reunoineen. Kieli on raidallinen, vuoroin kermaa, vuoroin kullankeltaista. Ikenet sekä sisäelimet ovat väriltään kermaa. Huumeella on tummanharmaa, hieman sinertävään vivahtava harjas, joka jatkuu otsasta hartioihin saakka. Korvien sisäpinta on tumma harmaansininen.

Huumeella ei ole näkyviä sieraimia. Silmät valkoiset, ei pupillia tai iiristä.



Luonne

Huume voi vaikuttaa ulkokuoreltaan ganstereiden ganterilta, hurjapäiden hurjapäältä, tappelupukarien eliitiltä. Uros on kuitenkin kaikkea muuta. Se esittää aina kovaa palaa purtavaksi aikalailla kenelle tahansa seurauksista huolimatta. Se on ylimielinen kerskailija, joka ei pelkää haastaa riitaa. Tappelut sujuvat suhteellisen hyvin, kunhan vastustaja pysyy kaukana. Tosipaikan tullen otus kuitenkin osoittautuu jänishousuksi pahimmasta päästä; se saattaa jopa juosta karkuun itku kurkussa ja häntä koipien välissä, kykenemättä mihinkään kehittävään ylitsepääsemättömän pelkonsa vuoksi.

Uros on pääasiassa erakko, eikä välitä seurasta. Vaikka tuo kerskaileekin kaikella mahdollisella, ei se välitä puhumisesta niin sanotulla syvällisellä puolella. Se ei turise umpia ja lampia ja haaskaa aikaansa joutavilla small talkeilla. Huume ei halua ystäviä ja tekee sen yleensä hyvinkin selvästi erittäin röyhkeästi. Uros ei halua pettyä enää kehenkään ja pitää siksi "ne oikeat" kaukana rumalla kielenkäytöllä, pahimmilaan jopa väkivallalla.


Historia

Uros eli lapsuutensa hyvin paksussa pumpulissa, eikä tuo ollut alunperin edes nimeltään se, mitä nykyään. Sekalaiset vanhempansa antoivat lapselleen nimeksi Atheon Fergus, eikä kiintymystä vähentänyt uroksen olemus. Olihan se hybridi. On kuitenkin vaikea sanoa, minkä lajien yhteensattumasta. Molemmat Huumeen vanhemmista olivat hyvin sekalaista soppaa, isä oli kaiken lisäksi vapaaksi testilaboratoriosta mellakan aikana päästetty mutaatiogeenikoe.
Huume ei ehkä saanut kaikkea haluaamaansa ja tahtoaan aina läpi, mutta sitä suojeltiin ulkomaailmalta niin radikaalisti, että uros tuskin tiesi, miltä ampiainen näytti tai millaista ääntä se oikeasti piti. Ken tietää, mitä vanhemmilla oli mielessään, kun silloinen Atheon suljettiin ulkomaailmalta täysin, kun tuo alkoi hiljalleen aikuistua. Sen vanhemmat kirjaimellisesti vangitsivat uroksen. Paapominen ei paljon auttanut, kun jokaista liikettä vahdittiin herkeämättä. Tuo ei kuitenkaan vihannut vanhempiaan, eikä kyseenalaistanut mitään.

Kuuliaisuudesta vihaksi

Julma maailma iski vasten kasvoja, kun pitkään ja hartaasti Atheonin isää etsinyt yritys vihdoin löysi olennon ja tappoi heti sen nähtyään. Sama kohtalo kirjoitettiin kivipaaseihin myös naaraalle, joka ei edes paennut ylpeytensä pitääkseen. Atheon nääntyi pehmustetussa sellissään päiviä, kunnes tuo alkoi miettiä omilla aivoillaan. Jompi kumpi vanhemmista tarkisti uroksen voinnin useampaan otteeseen päivän aikana, mutta nyt ei mitään. Jotain oli vinossa. Olento murtautui suhteellisen helposti ulos kiinni tilkitystä juurakkoluolasta, sillä se oli suljettu pientä poikasta ajatellen. Pelko iski luihin ja ytimiin, kun Atheon löysikin heti ulkopuolelta elottomat vanhempiensa ruumiit. Jo veren määrästä oli itsestään selvää, ettei kumpikaan olennoista ollut enää hengissä. Ei kuitenkaan Atheonille, eihän tuo tiennyt, mitä veri tai kuolema edes olivat. Uros huusi, itki, rukoili ja anoi, mutta mikään ei saanut vanhempia nousemaan ylös. Atheon käpertyi äitinsä kylmän ruumiin vierelle, mutta vain kaksi päivää riitti. Nyt uros vihasi vanhempiaan; ne olivat jättäneet sen, eivätkä edes hyvästelleet. Eihän se tiennyt, etteivät ne niin tahallaan tehneet, mutta sisimmässään tuo ei edes välittänyt. Se oli nyt yksin ja se oli heidän syytään.

Pumpuliunista valheeksi

Atheon katkeroitui ja piti tunteensa itsellään. Mikäli mahdollista, se suoraan sanoen valehteli itsensä muille. Uros ei antanut itsestään todenmukaista kuvaa, vaan sepitti kaiken. Jokainen sana oli valetta. Jokainen ele, jok'ikinen katse. Myös nimi, joka monen variaation kautta päätyi Huumeeksi. Oli sitten oma juttunsa, jos uros joutui tosi tilanteen eteen. Silloin se ei lähtenyt feikkaamaan, vaan lähti livohkaan niin nopeasti kuin pääsi. Atheon, silloinen Huume, kuitenkin kierteli paljon erakkona, eikä välittänyt seurasta. Oli sillä kuitenkin vähän järkeä päässä; se ei halunnut kerskua itseään joka kylällä, ettei joutuisi liian suuriin ongelmiin, varsinkin ristiriitaisen, liukkaan paikalta luistamistapansa jälkiseurauksina.

Vanhemmiltaan Huume ei oppinut tavuakaan taistelutekniikoista, mutta tuo oppi pääaseensa käytön ja luonnin itse. Vain kerta tarvittiin, kun uros vahingossa loi syljestään palloaseensa siemenen. Sen jälkeen tuo opetteli aseen hallintaa ja luontia ahkerasti, kunnes osasi sen kuin vettä vain. Tämä teki Huumeesta oikeasti ylimielisen kerskailijan. Nyt nuori uros saattoi haastaa riitaa ilman, että sen tarvitsisi juosta karkuun heti kättelyssä. Uusi ase olikin vaarallinen ja tehokas, muttei kattanut kaikkea. Vähitellen paniikin alla aina tiukan paikan tullen uros oppi käyttämään aseinaan myös kynsiään, hampaitaan, häntäänsä sekä takajalkojaan terävine sorkkineen. Kuitenkin Huume nojautui aina vahvimmin kutsumanimekseen saaneeseen kultaiseen jalkapalloon ja vältteli lähikontaktia.


Muuta

Arsenaali

Huume käyttää pääaseenaan hehkuvaa, oranssia palloa, joka leijuu ilmassa ennen sen lyömistä vihollista kohti hännän avulla. Aseen siemenen uros luo suussaan. Siemen on noin suuren helmen kokoinen tässä vaiheessa ja materialtaan pehmeä. Kun siemen on tarpeeksi suuri, Huume joko siirtää sen pois suustaan kielellään tai upottaa yhden kynsistään siihen ja asettaa siemenen leijumaan ilmaan. Ennen hännäniskua pallo jatkaa kasvamistaan. Se voi kasvaa jopa suuren jumppapallon kokoiseksi ja saavuttaa tämän koon noin puolessa minuutissa. Kuitenkin jos ase saavuttaa maksimikokonsa, se menettää leijuntakykynsä, pudoten maahan ja vahingoittaen kaikkea tiellään, ennen kuin pirstaloituu ja katoaa. Huume käyttää palloa noin koripallon kokoisena, sillä se on silloin vielä helppo lyödä vastustajan syliin. Mitä suuremmaksi palloase kasvaa, sitä painavampi se on. Liian painavana pallo voi vahingoittaa uroksen häntää, ja sitä jos mitä tuo vähiten halajaa.

Vaikka uroksella on arsenaalissaan terävät kynnet, hampaat, lähes ruoskanomainen häntä, vahvat takajalat ja teräväkärkiset sorkat, ei se näitä lähes koskaan käytä. Mieluummin Huume mukiloi muita matkan päästä kuin niin, että vastustajalla on suora pääsy hutkimaan takaisin.

Perhesuhteet

Isä: Fergus Lugaid
Äiti: Flavia Vita