reynir svakie benjamin teräsniska orangehead calista siniturkki yolanda ieva

duellum räyskä jesse krj

sähköistetty hazifi huume
nimi Reynir Svakielajikoirasusi
aka Reynir, Ryyni rotu?
ikä 4 (~ 36)skpuros
paino 48 kghartiakorkeus79 cm
käyttö Mikrokapseli, roolipelit luontivuosi 2008


Nimen peruja

Reynir Svakie lausutaan reiniir svakii. Molemmat nimen osat ovat alkuperältään islantilaisia. Reynir onkin islantilaisen miehen nimi ja se tarkoittanee myös sotilasta. Svaki taas tarkoittaa väkivaltaista persoonaa, ylimääräinen e-kirjain sanan lopussa on ulkonäöllinen koriste.

Kutsumanimeltään Reynir on ihan Reynir. Ryyni on osaksi hellittelynimi sekä nimi, jota luojansa yleisesti käyttää. Uros ei kuitenkaan pidä nimityksestä.


Ulkonäkö

Uroksen turkki on täysin musta, tassut verenpunaiset ja kynnet tassujen väriä seuraten myös. Reynir omaa tummanverenpunaiset silmät ja rusehtavanpunaisen kirsun. Kaksi hopeista harjoituskorvarengasta löytyy molemmista korvista.
Reynirillä on punainen otsaharjas, jonka väri jatkuu tuuheaan niskakarvaan ja häivyttyy sitten lopulta takaisin turkin mustaan pääväriin. Arpia risteilee uroksen vasemmassa etujalassa enemmän kuin kotitarpeeksi, ja tästä johtuu punamustaraidallinen kangas sidottuna kyseisen jalan ympärille. Arpi kulkee myös vasemman silmän päältä ja kuonon oikealla puolella, sekä raapaisuarpi oikean takajalan välijalassa. Vaikka Reynir näyttää rakenteeltaan heikolta, ei urosta ole aliarvioiminen. Lihasvoimaa löytyy yllättävän paljon sirosta ruumiinrakenteesta huolimatta.


Luonne

Alun perin Reynir oli temperamenttinen, eikä sallinut kenenkään kääntävän selkäänsä itselleen. Uros kävi jokaisen hiemankin ärsyttävän tyypin kimppuun mitään enempää kyselemättä ja sai siitä hyvästä riitapukarin maineen. Reynir todellakin haastoi riitaa ja hankkiutui ihan tahallaan tappeluihin. Se oli uroksen elämä. Se ei luopunut tappeluista ja lähes tappoi jokaisen haastajan, jos ei saanut itse turpiinsa. Henki ei merkinnyt urokselle mitään. Se oli välinpitämätön muita kohtaan, eikä paljon tosin välittänyt itsestänsäkään. Koirasusi alkoi hiljalleen tappaa ohikulkijoita ihan huvikseen eikä kätkenyt tekojaan sisälleen. Reynir pyrki näin säilyttämään imagonsa, mutta ajoi sitä todellisuudessa vain huonompaan suuntaan. Pysyvien arpien lisääntyessä uros tajusi ettei elämällä tarvitse kolhia itseään. Hiljalleen Reynir alkoi nöyrtyä ja pitää monia asioita vain omana tietonaan. Se on myös yksi ominaisuus uroksen nykyisestä persoonallisuudesta.

Reynir ei perusta muista lajitovereistaan ja vetäytyy yleensä sosiaalisissa tilanteissa syrjemmälle. Uros on hiljainen ja ujo, eikä uskalla tehdä aloitetta. Juttu ei luista yleensä kunnolla edes tuttujen yksilöiden seurassa, mutta joskus asia saattaa olla toisin. Kun Reynir aloittaa puhumisen, se joko loppuu lyhyeen tai jatkuu lähes loputtomana virtana. Traagisen tapahtuman jälkeisenä aikana uros haluaa yleensä olla pitkiä aikoja vain yksin. Reynir sulkee tunteet sisäänsä ja harvoin näyttää niitä avoimesti yhtään kenellekään. Urokselle helppojen asioidenkin sanominen saattaa olla vaikeaa. Mielessä käy sanominen useaan kertaan, mutta Reynir hillitsee itsensä ja asia jää sanomatta. Näihin vaikeisiin kuuluu muiden muassa toisten käskeminen ja eriävien mielipiteiden suoraan sanominen.
Reynir voi suuttuessaan alkaa vain yhtäkkiä huutaa jostain asiasta ja sanansa sanottuaan paeta paikalta. Uros välttää tappeluita ja sanaharkkoja aivan syystä. Kun Reynir suuttuu, sen aiempi luonne voi nousta pinnalle nykyisen nöyryyden ja ujouden rinnalle sekä hallita uroksen aggressiivisuutta. Uuden ja vanhan luonteen yhdistyessä Reynirin aggressiot menevät yleensä jonkun verran tai rajustikin yli. Kun uros tajuaa tehneensä jotain pahaa, ilkeää tai muuta vastaavaa, se pakenee paikalta eikä jää selvittelemään asioita siltä istumalta. Tapahtumat voi puhua koirasuden kanssa auki myöhemmin, mutta Reynirin löytäminen siinä tilanteessa onkin sitten oma lukunsa. Kun uros päättää piiloutua, sen se myös tekee ja todella hyvin.


Menneisyys

Reynir syntyi yhtenä kolmesta oudosta pennusta pieneen maanalaiseen luolaan. Pentue piti sisällään kaksi mustankirjavaa urosta ja yhden valkeankirjavan nartun. Pentue syntyi huonoimmalle mahdolliselle alueelle. Saaliseläimiä ei ollut paljon ja ne oli lähes saalistettu kaikki loppuun. Emo raahasi pennuilleen mätäneviä ja lähes kokonaan syötyjä raatoja kun sellaisen löysi. Pienellä metsäläntillä kaupungin keskellä kun elettiin. Pentujen isä oli joko kuollut tai vain muuten vain lähtenyt harhailemaan; se ei ollut tullut takaisin seksileikkiensä jälkeen.

Kun emo lähti sen tietämättä viimeiselle saalistusretkelleen, se vaikutti olevan samassa kunnossa kuin aina ennenkin pentujen syntymän jälkeen. Niin se olikin, ja kaiken se teki samalla tavoin. Nälkiintynyt narttu jätti kolme pentuaan telmimään yksikseen. Ne tiesivät tarkalleen mitä piti tehdä, jos vieraita tai petoeläimiä sattuisi paikalle. Emo oli opettanut ne hyvin. Tällä kertaa se aikoisi kokeilla onneaan kaupungissa, jos löytäisi ihmisten roskista aarteita. Narttu ei kuitenkaan tiennyt, että jos ilmestyisi varomatta jonkun pihaan, voisi se saada kuulan kalloonsa.

Narttu ei palannut takaisin. Pennut odottivat monia tunteja. Pieni narttu, Caramel, murtui ensin ja vajosi maahan nyyhkyttäen. Vihreänkirjava uros, Benjamin, lohdutti sitä, mutta turhaan. Reynir ei edes sanonut mitään, ennen kuin pinkaisi juoksuun, pois noiden kahden luota. Se kuuli veljensä huutavan peräänsä, muttei pysähtynyt tai kääntynyt. Se aikoisi etsiä emonsa, vaikka jo melkein tiesi, mitä tulisi näkemään.

Kuka tietää, miten kauan pentu juoksi, ennen kuin väsymys taivutti sen jatkamaan matkaansa kävellen. Uros oli jo aikaa sitten saapunut kaupungin reunalle, muttei ollut lähtenyt pidemmälle, vaan juossut pitkin metsän reunaa. Nostaessaan katseensa vihdoin kunnolla ja nähdessään harmaan ja ankean kivipesäkkeen se pystyi vain seisahtumaan. Hetken rohkeuden keräämisen jälkeen Reynir alkoi kuitenkin askeltaa päättäväisesti metsäalueen reunalta ja yhä syvemmälle saasteiseen kaupunkimaisemaan. Se vilkuili herkeämättä ympärilleen eikä jättänyt pienintäkään ääntä huomiotta. Askel askeleelta uros tunsi itsensä varmemmaksi eikä se kulkenut enää pää kumarassa ja korvat kiinni niskassa. Saadessaan veren pistävän, rautaisen hajun kirsuunsa, pinkaisi pentu juoksuun. Pistävän hajun voimistuessa sekoittui siihen myös toinen tuttu haju. Uros teki äkkijarrutuksen vasta nähdessään ruumiin. Se oli tullut näkökenttään nurkan takaa, joten uros tuijotti sitä vähän matkan päästä. Pentu askelsi aivan ruumiin viereen hitaasti, varovasti, tunnustellen jokaista askeltaan. Lähes tahattomasti, tuskin kuuluvasti, karkasi sen huulilta yksinkertainen, lyhyt kysymys:
"...äiti?" Kyyneleet kihosivat Reynirin silmiin. Holhooja oli raadeltu hengiltä. Silmät oli kaivettu päästä, kaulavaltimo oli katkaistu, muutamassa jalassa näkyivät rajut, syvät, oletettavasti jopa luuhun asti yltävät puremajäljet. Pennulla ei ollut enää ketään. Se oli jättänyt sisaruksensa taakseen, eikä sillä ollut minkäänlaista havaintoa mistä oli tullut.


Muuta

Aseet & tekniikat

Reynirillä on yleisesti samat aseet kuin koiraeläimillä yleensäkin, tässä tapauksessa käytössä hampaat ja kynnet.

Vaikka uros kaihtaakin tappeluita ja sanaharkkoja parhaansa mukaan, taistelun tullen Reynir käyttää pääasiassa kolmea heitto- ja maahaniskutekniikkaa.

Yleisesti Reynir ei jää odottelemaan toisen hyökkäystä ja tekee aloitteen. Jos vain mahdollista, uros upottaa purukalustonsa vastustajan kurkkuun ja jos vihollisen paino sallii, heittää tämän ylitseen toiselle puolelleen pää edellä. Riittävä voima iskee vastustajan maahan tarpeeksi lujaa ja murtaa tämän kallon. Varmuudeksi Reynir yleensä myös painaa etutassunsa voimakkaasti uhrin kalloa vasten heittämisen jälkeen, jolloin luulaatat murtuvat taatusti.

Toissijaisena hyökkäyksenä, ja varsinkin silloin kun tämä on ajettu umpikujaan, uros voi ponnistaa ja tarttua uhria kallosta. Hypyn voima saa yleensä vastustajan etujalat irtoamaan maasta. Tämän turvin Reynir nostaa vastustajan ilmaan ja paiskoo sitä satunnaisesti muutaman kerran maahan puolelta toiselle, ennen kuin heittää tämän kauemmaksi itsestään. Uros tarttuu uhriaan yleensä kallon keskiosasta tai siitä, missä silmät sijaitsevat. Ei siis ole ihme, jos tämän iskun jälkeen toisella ei ole jompaakumpaa silmistään. Tämä hyökkäys toimii vain, jos vastustaja on kohtalaisen kevyt.

Jos Reynir taas aikoo yllättää vastustajansa, se tarttuu tätä kiinni niskasta ja paiskaa maahan sivulleen tai kaataa tämän kyljelleen voimalla.

Jokaisessa iskussa on urokselle jonkinlainen painorajoitus, sillä sen voimat eivät ole rajattomat.

Perhesuhteet

Emo: Freja Rujokauno
Isä: tuntematon
Sisarukset: Benjamin Teräsniska , Caramel Ilontuoja

Omistaja/t: Joe Quigley , Chelsea Smedley
Rekisteröity henkilön Chelsea Smedley haltuun, ei elä tämän kanssa.