reynir svakie benjamin teräsniska orangehead calista siniturkki yolanda ieva

duellum räyskä jesse krj

sähköistetty hazifi huume
nimi Calista Siniturkkilajisusi
aka Calista rotu-
ikä 3 (~ 28)skpnarttu
paino 45 kghartiakorkeus77 cm
käyttö roolipelit luontivuosi 2009


Nimen peruja

Calista Siniturkki on alkujaan Yhdysvalloista, Kaliforniasta. Tämän takia nartun tuntolevyssä sen nimeksi mainitaankin Calista Bluefur suomenkielisen Siniturkin sijaan.


Ulkonäkö

Nartun turkki on pääväriltään valkoinen vaaleansinisillä kuvioilla. Sen jaloissa ja kuonossa on lukuisia pieniä viiltoarpia. Calistan arvet ovat tumman sinisen sävyisiä, tuon kieli on hieman muuta sisuskalustoa vaaleampi, ikenet arpia tummemmat. Suden veri on syvän tummansinistä, jossakin valossa lähes mustaa.

Arpien tärvelemän kuononsa suojana narttu kantaa sinivalkoista maskia, joka pysyy paikoillaan joustavalla nauhalla, joka taas kiertää suden korvien takaa. Suupielet on tuolta ommeltu yhdellä tikillä osaksi umpeen. Calistan polkuanturat ovat tummahkon turkoosit.


Luonne

Ujo, arka, karttaa vieraita. Huono tutustumaan, säikkyy helposti.

Calista on arka ja vieraan tupsahtaessa paikalle voi tuo ottaa vain jalat alleen ja kadota jäljettömiin.


Menneisyys

Narttu syntyi normaalisti emonsa luona pesässä, kuten sudet yleensäkin. Sen emo kuitenkin kuoli susivihaajan ampuman luodin kautta suurin piirtein niihin aikoihin, kun pentu oli oppinut kiinteälle ravinnolle. Siinä suhteessa Calistalla oli onnea, mutta siitä eteenpäin sen elämä ei ollut lähes muuta kuin kuolleita, tummia, piikikkäitä ruusuja.
Pentu alkoi nälkiintyä vähitellen, ja eräs mies pelasti sen kadulta hortoilemasta. Tai no, narttu ainakin luuli miehen pelastaneen sen. Jonkin aikaa se vaikuttikin pelastukselta, kunnes susi oli taas täysissä voimissaan ja vuoden ikäinen.

Nartun kadulta poiminut mies ei ollut pelastava enkeli, vaan Paholainen joka ryöstää sielun ja vie Helvettiin Saatanalle. Hän toi suden tiilirakennukseen, jonka toiminnasta kukaan, paitsi sen työntekijät, eivät olleet selvillä. Tuo laitos harjoitti eläinkokeita raaimmalla mitta-asteikolla. Se testasi miten hyvin eläimet kestävät kipua tai, sekä tärkeiden aistien tai kykyjen menettämistä. Jokaista nukutusta seurasi leikkaus. Leikkausta seurasi herätysaine, ja tokkuraisuuden lähes kadotessa viiltävä kipu alkoi aina uudestaan. Eläimille tehtiin avohaavoja, jotka jätettiin paranemaan itsekseen. Joskus haavat viillettiin myös eläimen ollessa täysin tietoinen tapahtuvasta. Laitos oli kuitenkin hyvin desinfioitu aina rakennuksen ensimmäisestä nurkasta viimeiseen, jotta haavat ja testikappaleet eivät tulehtuisi ja kuolisi aivan niin helposti. Koekappaleita kuitenkin kuoli vuosittain satoja, jopa tuhansia runsaaseen verenvuotoon ja tärkeiden elimien puuttumiseen. Kaikista pahin tehdyistä testeistä Calistalle oli kuitenkin se, kun se menetti täysin äänensä. Se heräsi tavanomaisesti häkistään tokkuraisena nukutuksen ja leikkauksen jälkeen. Sen kurkkuun koski. Valkotakki käveli suden ohi, ja Calista avasi suunsa haukkuakseen työntekijälle, mutta ääntäkään ei tullut ulos. Sitä paitsi se ei saanut suutaan avatuksi kokonaan ja hengitysilma haisi jotenkin tunkkaiselle. Narttu yritti uudelleen, muttei vieläkään mitään. Susi yritti haukkua, ulvoa, inistä murista, mitä vain. Se yritti kaikkensa ja niin kauan, kunnes se alkoi voida pahoin. Eläin vajosi kyljelleen häkkinsä pohjalle. Sitä väsytti yhä nukutusaineen vuoksi, joten se päätti sulkea silmänsä ja nukkua. Jospa kun se seuraavan kerran heräisi, kaikki olisi taas hyvin. Se istuisi kotipesänsä suulla ja emo toisi sille ruokaa. Ne söisivät yhdessä ja tämän jälkeen aikuinen nuolisi pentunsa suupielet puhtaaksi.

Seuraavalla herätyksellä ei kuitenkaan mikään ollut muuttunut. Susi kantoi yhä jotakin valkosinistä rakkinetta päässään, eikä se saanut aikaan ääntäkään vaikka kuinka yritti. Päiviä kului. Avohaavat seurasivat toisiaan, kunnes tapahtui jotain uutta. Jostain kuului ujeltava ääni. Työntekijät huutelivat toisilleen, juoksivat ja avasivat häkkien ovia. Eläimet pakotettiin pois häkeistään ja kasattiin keskikäytävälle. Silloin ovet avattiin. Mikään eläimistä ei miettinyt sen paremmin, vain sen, että nyt se olisi vapaa. Näin teki myös Calista. Se juoksi eläinmassan mukana ulos kaksiosaisesta ovesta. Nartun katsahtaessa taakseen suuri haavi oli napata sen kiinni. Tämä sai suden kiristämään tahtiaan, eikä kukaan saanut sitä kiikkiin. Ihmiset vangitsivat eläimiä minkä ehtivät ja tunkivat niitä pieniin kuljetuskoppeihin.
"Barbaarista", narttu ajatteli, vaikkei tiennyt että kiinni saaduilla eläimillä oli edessään vielä hyvä tulevaisuus jos vain säilyisivät hengissä.

Calista juoksi. Se juoksi niin kauan, kunnes se kompastui ja kaatui. Vasta siinä vaiheessa narttu pysähtyi katsomaan kunnolla taakseen. Se oli juossut kaupungista jonnekin kuuseen, eikä se tiennyt yhtään missä oli. Sitä ympäröi sekametsä puineen, kasveineen ja antimineen. Susi jatkoi matkaansa menosuuntaansa pitkän matkaa vielä kävellen, kunnes saapui rauhalliselle metsäalueelle, jossa se kykeni metsästämään ja elelemään täysin itsekseen.
Omissa oloissaan Calista alkoi raaputella kuvioita maahan kynnellään. Hiljalleen susi oppi kirjoittamaan maahan kynnellään oman nimensä, sekä piirtämään muutamia kuvioita, jotka tulisivat helpottamaan kommunikointia muiden kanssa jos se koskaan keneenkään muuhun edes törmäisi. Tosin, ihan niin kuin narttu olisi edes halunnut tavata ketään sinänsä, se viihtyi yksin sillä sai hengitellä raikasta ulkoilmaa ilman maskiaan usein, kun ketään ei ollut urkkimassa.


Muuta

Narttu ei koskaan syö tai juo muiden lajitovereidensa tai muiden elävien olentojen seurassa. Se paljastaa todellisen ulkonäkönsä maskinsa alta vain niille jotka tuntee ja joihin luottaa tarpeeksi. Sekä myös niille, jotka urkkivat vain typerää uteliaisuuttaan.

Calista voi joskus alkaa yskiä verta ihan tuosta noin vain. Tällöin se yleensä pakenee paikalta, sillä sen on riisuttava maskinsa, jottei tukehdu omaan vereensä ja sylkeensä.

Susi osaa piirtää maahan kynnellään muutamia kuvioita, mukaan lukien erilaiset nuolet, kysymysmerkki ja huutomerkki, sekä oman nimensä.